mietintöjä

Eipä noilla soskuilla ole päässä paljon mitään, meinaa kun luulevat , että nukun pitkään aamuisin.
Ensikodissa herään joka aamu lapsen kanssa kello 7.15. Ja olinhan imettänyt lastani vuoden ennen kuin menin kyseiseen paikkaan. En kestä kuulemma lapseni itkua. On multa ensikodista jopa kysytty olenko löynyt lastani? En ole. Pikku taaperoni oli leikkituulella ja tuli luokseni ja nauroi ja löi mua kasvoihin hiljaa.. Sanoin ettei saa lyödä, samalla vanhempi työntekijä kysyi minulta olenko löynyt lastani…. Menin hiljaiseksi, sanoin lopulta, että en ole todellakaan tehnyt niin….
Yhtenä kertana taaperoni oli mennyt takaoven luo ja toinen ensikotiäiti oli mennyt pihalle tyttö alkoi itkeä. (olin vieressä). Koneelle oli kirjoitettu , että lapseni käsi jäi oven väliin!!!!!
Asia ei todellakaan mennyt niin vaan lapsi säikähti tilannetta
No nyt menossa taas ensikotiin ja mietin mitä seuraavaksi tulee eteen?
No varmaan kyttäävät seuraavaksi kun leikin heikkalaatikolla lapseni kanssa tai keinun..
"Voi kuinka te niin hienosti keinuitte pihalla".
Tulee siis niin huono olo etteikö missään saa olla rauhassa… Ei edes ulkona leikkimässä.
Ehkä joskus pääsen pois….. Haaveissa vapaus on…
Elän ensiksi huonossa suhteessa vuosia, ja en pääse vapaaksi vaan sitten laitokseen…
Ensikodinhenkilökunta sanoi minulle vaikka kuinka hyvät paperit saisi 3kuukaudessa niin sosiaalitoimisto sen määrää kuinka kauan kuuluu olla ensikodissa, ja tuskinpa ensikodillakaan on mitään sitä vastaan että olisin pidempään… Onhan se noin 56.000 euroa meiltä yhteensä per 3kuukautta…